On viimeinen työviikko ennen lomaa.

Työkaverit ovat vähentyneet viikko viikolta. Maanantaiset aamupalaverit ovat alkaneet muistuttaa Agatha Christien romaania, jossa pienet posliininuket – ja niiden myötä ihmiset – katoavat yksi kerrallaan.

Sitten heitä oli kahdeksan.

Sitten heitä oli seitsemän.

Maanantaisin kokoonnumme työpaikan keittiöön todetaksemme, että joukkomme on taas viikonlopun aikana pienentynyt. Sitten heitä oli kuusi. Jäljelle jäävien osa käy koko ajan raskaammaksi. Enää ei kannata ladata kahta kahvipannua.

Ainoa erotus murhamysteeriin lienee se, että joukostamme poistuneet saa hetkeksi heräämään henkiin laittamalla ryhmächattiin kuvan tarpeeksi suloisesta koirasta.

Mutta muuten – loppu lähestyy, ja sen todella tuntee.

Joko sinä olet lomalla? Jos olet, onneksi olkoon. Miltä tuntuu olla rajan siellä puolella?

Jos et ole, olen rinnallasi. Taistellaan yhdessä. Ei menetetä toivoa. Keskitytään kaikkeen siihen hyvään, mitä on vielä luvassa.

Mitä on luvassa? Toivon, että ainakin aurinkoa ja yöaikaan ajoittuvia lempeitä sadekuuroja, jotta ihmiset pysyvät ruskeina ja hyväntuulisina, ja luonto vihreänä.

Onko tulossa reissuja? Itse olen lähdössä muutamalle. Pyörä on huollettu ja riippumatto testattu.

Festareita? Mökkejä? Laitureita, terasseja, grillejä, juhlia? Vai autuasta tyhjyyttä, jossa päiviä saa täytellä mielensä mukaan aamuskumpilla, päiväunilla, iltapyöräilyillä ja yöuinneilla?

Olisi kiva kuulla, mitä haaveita ja ajatuksia tämä kesä teissä herättää.

Yksi minun lomahaaveistani on löytää Helsinki-nimisestä kotikaupungistani jotain uutta. Kääntyä vasemmalle risteyksistä, joista aina käännyn oikealle; valita kiertoteitä, pyöräillä tarkoituksella väärään suuntaan. Tutustua tähän kaupunkiin, jonka luulen tuntevani, kunnes ratikka menee poikkeusreittiä.

Tutustutaan toisiimme, Helsinki! Sinä kaikkine herkkuinesi olet kesäsuunnitelmani.

Ja nälkähän on tässäkin tapauksessa ihana tekosyy. Mitä tekisi mieli syödä Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan penkeillä? Mitä kokeilemisen arvoisia ruokapaikkoja on Lauttasaaressa? Mitä kannattaa kokeilla Käpylässä? Mitä kaikkea hyvää löytyy, kun poistuu koti-työpaikka-lähikauppa -akselilta?

Tämä tervehdys on kirjoitettu vielä tukikohdastani – persikanvärisen kerrostalon viidennestä kerroksesta; asunnosta, jossa syödään erikoisen paljon aterioita olkkarin matolla siitäkin huolimatta, että kolmen metrin päässä olisi aivan hyvä ruokapöytä.

Eilen matolle katettiin yksiä suosikkiasioistani tässä elämässä: Lie Mi -ravintolan Shanghai Tacoja.

Olisikohan ensimmäinen missioni löytää niille haastaja?

Olen innoissani.

Terhi
Kesäsyömäri, Helsinki.

Lue lisää kesäsyömärijuttuja täältä.