Kesäsyömärit 2018: Lauttasaaren Saimaa-simulaattori
Kesäsyömärimme Terhi etsii uusia eväspaikkoja Helsingissä. Tällä kertaa pyörän keula osoittaa kohti Lauttasaarta, joka kesäisessä rauhassaan käy melkein Saimaa-simulaattorista.
Jos minulta olisi kysytty viime viikolla, mikä on tämän kesän teemamaku, olisin vastannut hien, itkun ja Nivea Sunin sekoitus.
Olin seitsemän päivän pyöräretkellä. Poljimme siellä täällä Suomi-neidon lantion tienoilla, Saimaata kierrellen. Seutu ei jättänyt kylmäksi, ainakaan ennätyshelteillä. Reitin varrelle osui upeita järvimaisemia, sympaattisia taukopaikkoja, kesän myötä kukkaan puhjenneita pikkukaupunkeja – ja 95 % prosenttia kaikista Suomen ylämäistä.
Vannon, että pahimmillaan alamäkiä oli yksi neljää nousua kohden.
Miten se on mahdollista, en tiedä.
Miten selvisin, en tiedä.
Miten saatoinkin olla niin höhlä, että lähdin pastellinsävyisellä kolmivaihteisella kaupunkipyörällä alueelle, jota jälkikäteen kuulin kutsuttavan Suomen Sveitsiksi? En todellakaan tiedä.
Taluttaessani pyörää jälleen yhtä kilometrin pituista mäkeä ylös, aromipesäksi muuttunut kypärä päässäni, vannoin etten koskaan enää pyöräile muualla kuin Baanalla.
No, parin päivän huilimisen jälkeen olen jo hieman rauhoittunut. Mielelläni lähden pidemmälle pyöräretkelle joskus uudestaankin. Kunhan vain pyörässäni on neljä rengasta ja ratti.
Mutta miten kivalta kaupungissa pyöräily taas tuntuukaan! Tiet ovat suloisen sileää asfalttia, eikä mukana tarvitse kuljettaa 20 kilon verran varusteita.
Tänään mukanani kulki vain kirja, aurinkorasva, uikkarit ja lounas – matkan varrelta Fleminginkadun Hey Pokesta noudettu Salmon Poke Bowl. Lohipalat, avokadokuutiot, pavut ja riisi tärisivät iloisesti sekaisin etsiessäni (minulle) uutta uimapaikkaa, jonka löysin lopulta Lauttasaaresta.
En ole aivan varma tarkasta sijainnistani, sillä pulahduspaikkoja oli monta hyvää ihan vierekkäin, mutta uskon lounastaneeni jossain Särkiniemen rannan tuntumassa.
Lauttasaari on minulle tuntematon territorio. Kalliolainen sisälläni olikin ylpeä uudesta aluevaltauksestaan. Tuntui, kuin olisin ollut jossain oikeasti kaukana, enkä muutaman kilometrin päässä Baanalta.
Särkiniemi kävikin melkein kevyestä Saimaa-simulaattorista. Oli vettä, oli rauhaa, oli suomalainen kesämiljöö kauneimmillaan. Mitä muutamasta ohi ajaneesta Tallinnan lautasta. Plussaa puolen tunnin ajomatkasta ja mahdollisuudesta tilata jälkkäri Woltilla.
Terhi
Kesäsyömäri, Helsinki
Oletko jo kokeillut Woltin take-away -ominaisuutta? Tilaa ruoka Woltilla, nouda annos ravintolasta ja suuntaa kohti kesäseikkailuja! Heinäkuun loppuun asti saat kaikista itse noudetuista annoksista 10 % krediitteinä takaisin Wolt-tilillesi.
