Kesäsyömärit 2018: Makujen matkassa Amerikassa

Usein, kun puhutaan Amerikasta, puhutaan Yhdysvalloista – vaikkakin se on vain pieni osa Amerikan mannerta. Toisaalta, jotkut amerikkalaiset luulevat Pariisin olevan Eurooppa-nimisen maan pääkaupunki, joten ei kai se niin nöpön nuukaa ole. Suuret linjat ja silleen..

Kuuluisan sanonnan mukaan Amerikoissa kaikki on suurempaa – tämän väittämän todenperäisyyden olen saanut itse omakohtaisesti Floridan osavaltiossa matkaillessani kokea. Talot, autot ja ruoka-annokset kaikki olivat tosiaan aivan valtavia! Puhumattakaan tietysti niistä alligaattorin roikaleista joita Evergladesin suoalueelle uskaltauduin ihmettelemään. (Etelä-Afrikassa sain sellaista lautasellenikin, mutta se onkin sitten jo toinen juttu.)

Miami on Floridan toiseksi suurin kaupunki, heti Jacksonvillen jälkeen. Useista TV-sarjoista tutut maisemat, pastellisävyiset Art Deco -rakennukset ja letkeä lattarihenkinen elämänrytmi ovat Miamin ihastuttavinta antia. Kaupunki onkin oikea kulttuurien sulatusuuni.

Kuuluisa South Beach on yksi kaupungin mielenkiintoisimmista nähtävyyksistä. Valkealle hiekalle levittäytyvät trendikkäät baarit ja ravintolat ovat tietysti jo luku sinällään, mutta rannalla voi bongata myös muotikuvauksia ja tietenkin kokonaisen koalition auringonpaisteessa treenaavia rantaleijonia.

Toisen kuluneen sanonnan mukaan Suomi on maailman amerikkalaisin maa, mutta mikähän mahtaa olla Suomen amerikkalaisin kaupunki? No, Turussa perinteisiä Amerikan herkkuja – purilaisia tai hot dogeja – pääsee maistelemaan useammassakin paikassa. Minä virittäydyin jenkkifiilikseen ravintola Hooksin wingsien ja Southwestern-annoksen kera. Pidin erityisesti paneroiduista broilerin sisäfileistä, niiden mausteet ja mehevyys olivat ihan top-notch leveliä.

Jos Pohjois-Amerikan makumaailma on jo liian tuttua, kannattaa suunnata Väli-Amerikkaan. Edes Meksikon ja USA:n välille suunniteltu muurikaan ei onneksi voi koskaan estää uusien ruokatuulien leviämistä mantereelta toiselle! Meksikolainen pikaruoka on pohjoista mausteisempaa ja sisältää enemmän eksoottisempia ainesosia, kuten vaikkapa kaktusta (ilman piikkejä, onneksi). Meksikolaisiin fiiliksiin matkasin Pancho Villan annosten myötä.

Burritoa puriessani loikkasin vielä Meksikosta Keski-Amerikkaan, hurjamaineiseen Hondurasiin. Maahan, jossa paikallisen pikaruokalan ovellakin seisoo konepistoolin kanssa varustautunut vartija. Manner-Hondurasia ei siis parhaalla tahdollakaan voi suositella matkakohteeksi. Useimmat matkailijat suuntaavatkin Hondurasin saarille, kuten eksoottiselle Roatanille. Pääkaupungin lentokentällä kannattaa silti piipahtaa. Siellä, vaatimattomassa tuulikaappiin sijoitetussa kojussa paistuvat nimittäin maailman parhaat tortillat, paikallisella mummoenergialla. Ja juuri sitä positiivista, hyväntahtoista energiaa maailmaan tarvittaisiin enemmän.

Virve
Kesäsyömäri, Turku