Roteva vuonohevosruuna tarkkailee ympäristöään valppaana. Se höristää pieniä, teräviä korviaan ja kuuntelee. Onko joku tulossa? Se kallistaa päätään mietteliäänä. Ei se ollutkaan mitään, vain tuuli kahisutteli lehtiä puissa. Sääli, sillä tämä seurallinen ruuna, jolla on tumma juova selässään ja kaksisävyinen harja, todellakin kaipaa seuraa. Ehkä se vain juoksee vuonohevostamman (myydään erikseen) luo juttelemaan.